Eastern Promises (2007) on ohjaaja David Cronenbergin elokuva Lontoossa operoivasta venäläisestä rikollisperheestä. Nuori kätilö nimeltään Anna (Naomi Watts) joutuu tekemisiin rikollisperheen kanssa ja etenkin kyseisen rikosperheen jäsenen Nikolain (Viggo Mortensen) kanssa. Pian Nikolai joutuu kahden tulen väliin kun erilaiset velvollisuudet ja moraalit vetävät häntä eri suuntiin.
Eastern Promises oli yksi graafisimpia leffoja joita muistan pitkiin aikoihin nähneeni. Koska elokuva tapahtuu Briteissä ja aselaki on siellä tiukka, eivät gangsteritkaan voi kuljetella aseita mukanaan joka paikassa. Tästä syystä rikollisilla on mukanaan veitset ja elokuvan väkivaltakin tapahtuu siksi veitsiä käyttäen. Jotenkin vain aseella ampuminen elokuvissa ei tunnu niin pahalta katseltavalta kuin verinen veitsitappelu..
Vaikka elokuvassa on paljon melko yksityiskohtaista väkivaltaa, se ei silti tunnu olevan liiaksi rainan draaman ja ihmisten tiellä. Semyon (Armin Mueller-Stahl), rikosperheen isä, on yksi elokuvan mielenkiintoisia hahmoja. Hän vaikuttaa ystävälliseltä, kaunopuheiselta ja huolehtivalta, vaikka jatkuvasti miehessä on vain jotain julmaa siloitellun pinnan alla. Myös Viggon roolihahmo on mielenkiintoinen kaikessa ristiriitaisuudessaan ja tietenkin myös cooliudessaan. Ainoastaan Naomi Wattsin suoritus (tai ehkä myös roolihahmo) tuntuu jäävän mitäänsanomattomaksi ja jopa hiukan typeräksi tekemisissään ja päätöksissään.
Eastern Promises on mielenkiintoinen ja synkkä rikosdraama. Ei suositella ihmisille jotka eivät kestä aukiviillettyjä kauloja tai Viggon totaalista alastomuutta. (Kyllä, kaikki näkyy! :P) 4/5
Ultraviolet (2006) kertoo tulevaisuudesta, jossa erittäin tarttuva virus muuttaa ihmisiä vampyyria muistuttaviksi super-ihmisiksi. Vaikka virus takaakin yli-inhmilliset voimat, se myös lyhentää kantajansa odotettua elinikää huomattavasti. Violet (Milla Jovovich) on yksi virusta kantavista ihmisistä ja hän yrittää pelastaa muut kaltaisensa täystuhoa kaavailevalta tiedemieheltä (Nick Chinlund).
Ultraviolet on lähinnä visuaalista ilottelua; tulevaisuuden maailma on kliininen ja cyberpunk-henkinen ja kaikki toiminta tapahtuu mahdollisimman näyttävästi. Harmi että elokuva jättää jälkeensä sellaisen tunteen, että visuaalinen ilme onkin sitten ainoa asia, johon elokuvassa on panostettu. Kaikki henkilöhahmot ovat paperinohuita, juoni on äärettömän köykäinen ja viimeistään dialogi saa aikaan hallitsemattomia naurukohtauksia; valitettavasti ei tässäkään suhteessa lainkaan positiivisessa mielessä. Esimerkkejä on liiaksi, mutta esimerkiksi kohta jossa pahis kysyy;
"I have seven hundred soldiers here with me. What do you really think you can do against that many men?" ja Violet vastaa: "I can kill them.", kertoo jotain siitä millä tasolla elokuvan keskustelu kulkee. Vielä pahempaa on kun elokuvan päähahmo yrittää olla tunteikas ja filosofinen; "Because these moments, as beautiful as they are, they're evil when they're gone." Dialogi räjäyttää tajuntani!
Valitettavasti ihan nätti Jovovichin Milla on roolissaan yhtä pystyynkuollut kuin muissa suorituksissaan, vaikka Fith Elementin Leeloosta kyllä tykkäsinkin. Millasta ei vain oikein Resident Evil -leffassakaan tiennyt, näytteleekö neiti pääsankaria vai zombieta. Sori, Milla. Muut näyttelijät eivät jää mitenkään mieleen, paitsi ehkä nenätulppia käyttävä ihan helvetin pelottava (pfft!) pahis. Elokuva ei kuitenkaan siinä mielessä ole huono, että se painisi edes sarjassa "niin hyvä, että on huono", joten en voi suositella rainan katsomista edes huumorimielessä. 1/5
The Fast and the Furious: Tokyo Drift (2006) on kolmas Fast and the Furious -leffojen sarjassa. Sarjan elokuvilta voi jo valmiiksi odottaa juonetonta, mutta vauhdikasta meininkiä. Tällä kertaa tuore päähenkilö Sean (Lucas Black) dumpataan lennolle Japaniin ja sieltä nuori kolli löytää nopeita autoja ja seksikkäitä pimuja. Ei kestä kovinkaan kauaa kun Sean on jo uusissa vaikeuksissa ja joutunut täysin paikallisten drifting-piirien paineeseen.
Normaalille katsojalle en usko leffan tarjoavan juuri mitään kiinnostavaa (näinpä parin (nais)katsojan elokuvan juttuihin selkeästi kyllästyvänkin), mutta autoharrastajat varmaankin viihtyvät sen parissa, onhan luvassa päälle tunnin verran värikästä ja vauhdikasta autodemottelua. Autorainoja pukkaa teattereihin niin harvoin, että pitäähän ne sitten aina toki katsastaa. Juoni on melko olematon, mutta tunnelmaltaan erittäin mukavaa katseltavaa. Kaikki on nättiä, vauhdikasta ja nopeaa. Näyttelijät eivät erityisemmin häiritse, mutta eivät myöskään hätkäytä. Pisteitä annan autofanaatikon silmin, peruskatsoja voinee vähentää pisteen.. 2,5/5
The Horse Whisperer (1998) alkaa siitä, kuinka New Yorkilainen nuori tyttö joutuu hevosensa kanssa onnettomuuteen. Onnettomuuden jäljet jäävät elämään sekä tyttöön että hänen hevoseensa, joten tytön äiti pyytää apua kuuluisalta hevoskuiskaajalta, Tom Bookerilta (Robert Redford). Hevoskuiskaajat ovat lähes tarunomaisia ihmisiä, jotka ymmärtävät hevosia ja voivat saada villinkin ratsun talttumaan riittävällä työllä ja kärsivällisyydellä.
Elokuva keskittyy kertomaan ihmisten (ja eläintenkin) muutoksista elämässä. Joitakin asioita ei ole helppo käsitellä ja parantuminen vie aikaa, ihmiset myös näkevät toisensa erilaisilla tavoilla. Hevoskuiskaaja on perinteinen parantumistarina, jossa kaikki alussa hangoittelevat vastaan, mutta tietenkin lopulta kääntävät laivansa kokonaan ympäri. Tykkään kyllä tämän tyylin leffoista ja jaksan niitä katsoa, vaikka kliseiltä ei tässä genressä voi tietenkään välttyä. Kaikkein ärsyttävin oli miltei moraalittomalta tuntuva kaupunkilaismamma, vaikka se lienikin kyseisen äidin ja hänen tyttärensä roolin tarkoitus. (Tosin siinä missä tyttärestä kasvoi kiva, äidistä tuli vain ällöttävä. :P) Melkoista perusdraamaa muutamalla ihan kivalla kohdalla ja erityisen näteillä maisemilla. 2,5/5
Harry Potter and the Prisoner of Azkaban kertoo Harry Potterin kolmannesta vuodesta Tylypahkassa, kuka olisi arvannut! Kuten aikaisemmin olen jo kommentoinut, en ole Harry Potterin suurin fani, enkä siis ole lukenut kyseisiä kirjojakaan. Tietämykseni kyseisestä ilmiöstä perustuu täysin näihin elokuviin ja turha tulla edes sanomaan, että kirjat ovat parempia. En välitä, koska en aio lukea kyseisiä kirjoja. :P Uskon kyllä että tämä väittämä on totta, koska alkuperäinen kirja nyt on lähes poikkeuksetta aina parempi kuin siitä tehty elokuva.
Kolmas Harry Potter oli aivan yhtä sujuvaa katsottavaa kuin kaksi aikaisempaakin elokuvaa, vaikka juoneltaan minusta ehkä hajanaisin ja myös heikoin. Synkkyys oli toki plussaa ja tunnelma oli edelleen toimiva. Olin hivenen pettynyt ihmissuteen. :P 3/5
Bound keskittyy kahden naisen ympärille. Toinen heistä on kovapintainen Corky (Gina Gershon), jonka seksuaaliset taipumukset ovat kallistuneet hänen oman sukupuolensa suuntaan. Toinen taas on herkältä näyttävä ja seksikäs Violet (Jennifer Tilly), joka on poikaystävänsä kautta joutunut mukaan mafiapiireihin. Corky ja Violet sattuvat asustamaan vierekkäisissä asunnoissa ja pian he rakastuvat toisiinsa. Vaarana on tietenkin Violetin poikaystävä Caesar (Joe Pantoliano), jolla on tapana muuttua arvaamattomasti väkivaltaiseksi. Corky ja Gina saavat ajatuksen ottaa osansa mafian rahoista ja he keksivät yhteisen suunnitelman..
Bound oli yllättävän hyvä jännityselokuva. Kieltämättä Jennifer Tilly onnistuu olemuksellaan ärsyttämään minua, siinä missä taas Pantoliano on ehdottomia suosikkejani. Kahden naisen välisestä rakkaussuhteesta ei tehdä liian suurta numeroa elokuvassa, vaan raina on oikeasti ihan jännittäväkin. Mafiakiemurat kiinnostavat kyllä muutenkin. Perushyvä leffa. 3/5
Zatoichi kertoo sokeasta miekkamiehestä, joka saa elantonsa hieronnasta sekä uhkapeleistä. Hän saapuu rosvojoukon hallitsemaan kylään ja tapaa siellä naisen, joka suostuu majoittamaan hänet luokseen. Zatoichi tutustuu kylässä myös voimakkaaseen samuraihin ja kahteen erikoiseen geishaan.
Zatoichi on Takeshi Kitanon ohjaama ja kirjoittama elokuva, jossa hän itse näyttelee pääosaa. Leffa on melko arvattava, jos on sitä ennen katsonut edes muutaman samurairainan. Silti, jos nauttii genrestä ja myös elokuvan tarjoamasta huumorista, leffa onnistuu varmasti viihdyttämään. Juoni itsessään ei tosin onnistunut ainakaan minua erityisesti tempaamaan mukaansa, mutta osuva pilailu onneksi jaksaa pitää mielenkiinnon yllä. Aito samuraileffan tunnelma on kuitenkin tallella ja siitä nauttii mielellään. 3,5/5
DarkWolf vaanii Los Angelesin kaduilla, eikä mikään estä sitä kun se haluaa.. paritella! RAAAH! DorkWolf tuntuu kiinnittävän erityisesti huomiota nuoreen tyttöön, Josieen, ja perinteinen "hei, olen karismaattinen miespoliisi" lyöttäytyy hänen seuraansa suojelemaan tyttöä pahalta pahalta ihmissudelta.Elokuva on aivan yhtä typerä kuin sen juoni antaa ymmärtää. Katsoin sen tietenkin ihmissuden vuoksi, vaikka tietenkin satunnainen kalkkunaleffa opettaa taas arvostamaan joitakin elokuvia entistä enemmän. Juoni loikkii asiasta toiseen villimmin kuin elokuvan huono CGI-peto; useimmat käänteet ovat helposti arvattavissa ja henkilöiden motiivit jäävät hivenen epäselviksi. Ilmeisesti tärkeintä on vain ollut se, kuinka paljon verta saadaan ympättyä leffaan ja mukana on myös äärimmäisen pitkä kohtaus, jossa kaksi nuorta naista nuoleskelee toisiaan katolla ja tanssii. Kohtauksella sinänsä ei ole mitään suurta merkitystä elokuvassa, mutta sille on varattu yllättävän paljon aikaa elokuvasta. Kauhuleffana ei minkään arvoinen, kalkkuna-arvoa löytyy jonkin verran. Mutta kansikuva DVD:ssä oli ihan kiva! 1/5
Koirankynnen leikkaaja on Markku Pölösen elokuva, joka sijoittuu Suomeen, sodan loppuaikoihin. Mertsi saa kuulan kalloonsa venäläisen sala-ampujan toimesta ja selviää toki koettelemuksesta, mutta ei ole enää sen jälkeen aivan ennallaan. Mertsistä tulee hidasälyinen ja omituisille jutuille itsekseen naureskeleva mies. Miehen tuleva morsmaikkukin jättää tämän oman onnensa nojaan ja sukukaan ei ole enää Mertsin apuna. Elokuva seurailee Mertsin matkaa Suomessa, kun hän yrittää pitää huolta itsestään ja tapaa siinä samalla kaikenlaisia ihmisiä.. ja yhden Sakke-koiran.En yleensä ole suomalaisen elokuvan ystävä, johtuen ihan siitä syystä että suurin osa kotimaisista elokuvista tuntuu seurailevan sitä samaa linjaa, joka on nainti-juonti-perkele-angsti-kuolema. Onneksi Koirankynnen leikkaaja liikkuu kokonaan toisilla linjoilla ja se onnistuukin yllättämään lämminhenkisenä, mielenkiintoisena katsauksena yhteen Suomen aikakausista. Maisemakuvat ovat nättejä, Mertsi on symppis ja elokuvasta löytyy sekä iloisia että surullisia kohtia. Siinä ei tapahdu paljoakaan, mikä on sekä elokuvan hyvä että huono puoli. Se jättää toki jälkeen mukavan tunteen, mutta jotain tästä jää silti kaipamaan. Suomalaiselle elokuvarintamalle Koirankynnen leikkaaja tuo kuitenkin taas sitä positiivisempaa ja erilaista asennetta, siitä pisteitä kotiin.
3/5
- Mood:
chipper
Bad Santa - Bad Santa kertoo ostoskeskuksen joulupukkina toimivasta miehestä (Billy Bob Thornton), joka on ammatilleen melko sopimattomaan tapaan aito sika, kusipää ja juoppo. Joulupukin apurina toimii sarkastinen kääpiö, joka yrittää pitää joulupukin aisoissa.
Minulla oli epäilykseni tämän elokuvan suhteen, mutta Bad Santa onnistui naurattamaan ja viihdyttämään. Thornton sopii sikamaisen pukin rooliin loistavasti ja Pukki suorastaan huokuu luovuttaneen miehen välinpitämätöntä veemäisyyttä. Elokuva sisältää tietenkin ala-arvoista huumoria, joten herkkänahkaisimmat eivät sille välttämättä osaa edes nauraa. Kyllä minulle kuitenkin kelpaavat nämä elokuvat, jotka eivät lainkaan pelkää olla sikamaisia. 3,5/5
Harry Potter and the Sorcerer's Stone - Harry Potter on.. no, kukapa ei jo tietäisi kuka HP oikein on. Jätän tästä siis turhat selitykset pois ja oletan että kaikki ovat jo Härrisöityneet enemmän tai vähemmän.
En ole itse lukenut HP-kirjoja ja muutenkin kaiken hypetyksen ja fanityttöilyn takia suhtautumiseeni kyseiseen ilmiöön on ollut varautunut ja ehkä hivenen negatiivinenkin. Ajattelin kuitenkin että pitäähän tämä katsastaa, jotta tiedän sentään mistä on kyse. Harry Potteria katsoessa ymmärtää kyllä, mihin kirjojen ja elokuvien vetovoima perustuu; tunnelma on taianomainen, mielenkiintoinen ja kiehtova. Harry Potterin maailmassa elää paljon erikoisia hahmoja ja otuksia. Minua kiinnostivat eniten ehkä mytologiasta tähän maailmaan lainatut hahmot kuten esimerkiksi lohikäärmeet, yksisarviset ja ihmissudet. Kokonaisuutena viihdyttävää katsottavaa, vaikka tietyt kohdat jo arvaakin etukäteen. (Käykö lopussa hyvin vai huonosti, kuka voittaa kisan tupien välillä ja kukahan sen huispauskisankin tässä voittaisi..? Arvattu jo ensimmäisillä sekunneilla tietenkin. :P) 3/5
Harry Potter and the Chamber of Secrets - Potter-sarjan toinen osa. Harry elelee toista vuotta Tylypahkassa ja jotain kummallista lymyilee koulun uumenissa.
Tämän katsoin seuraavana päivänä ykkösosan jälkeen. Samanlaista turinaa tästä kuin edellisestäkin osasta, ei siis mitään erikoisempaa kommentoitavaa. Tunnelma on edelleen kiinnostava, hahmot hauskoja ja juonikin kulkee jouhevasti eteenpäin. Tunnelma hivenen synkempi kuin toisessa osassa ja siten myös viihdyttävämpi. Ja jos nyt joku haluaa tietää sen kuka on suosikkihahmoni, niin se on se Snape (Kalkaros) tietenkin. Koska Alan Rickman on Alan Rickman ja siinä se. :P 3/5
Sky Captain and the World of Tomorrow - Elokuva sijoittuu vuoden 1939 New Yorkiin. Jättiläismäiset robotit hyökkäävät kaupunkiin ja niitä vastaan lähetetään legendaarinen lentäjä-ässä, Sky Captain.
Elokuvassa oli mukava tunnelma, kyllähän tämmöinen wanhojen scifi-klassikoiden hengessä tehty rymistely aina kelpaa. Angelina Jolie oli lub. (Hei, tässä leffassa oli myös Giovanni Ribisi, whoa!) Päähahmon mukana roikkunut ämmä ei ollut lub. Toimintakohdat olivat nättiä katsottavaa ja film noir -tunnelma toimi hyvin. Sky Captain oli varsin katsottava ja rento elokuva, mutta ei lopulta kuitenkaan onnistunut oikein säväyttämään millään lailla. Melko keskivertoinen seikkailuleffa.
2,5/5
Open Water - Pariskunta lähtee sukellusmatkalle lomallaan ja sattuman kautta heidät vahingossa jätetään keskelle avomerta. Kaksikko joutuu taistelemaan väsymystä, paniikkia ja haita vastaan.Tämä elokuva kiinnosti lähinnä haikalojen vuoksi. Se on indie-hengessä tehty, vähän samantapainen kuin Blair Witch Project. Elokuvassa on viimeistelemätön ulkonäkö, eikä se mässäile juuri musiikillakaan. Tämä on psykologinen trilleri. Tunnelma on ahdistava ja elokuvan karkeus lisää siihen entisestään. Enemmänkin avomerellä lillumisesta olisi ehkä voinut saada irti. Elokuva perustuu oikeisiin tapahtumiin, ilmeisesti Lonerganien kokemaan onnettomuuteen. Ehkä sitä on turtunut näihin juttuihin, mutta oikeastaan vain yksi tietty kohta aiheutti ahdistavia ajatelmia pääkopassa.. vaan emmepä spoilaa tässä.
2,5/5
Catwoman - Patience Philips (Halle Berry) on töissä kosmetiikkafirmassa ja hän saa vahingossa selville karmivan salaisuuden työpaikkansa toiminnasta. Siitä hyvästä hänen työnantajansa päättää päästää naikkosen hengiltä, vaan Patience syntyykin uudelleen entistä ehompana Kissanaisena.
Minä katsoin tämän elokuvan sillä mielellä, että en edes ajattele Hallen Kissanaisella olevan mitään tekemistä sen oikean Batmanin Kissanaisen kanssa. Catwomanin juoni on köyhä ja Sharon Stonen kummallinen hahmo pistää mietityttämään. Catwoman ei kuitenkaan ole niin huono kuin mitä siitä alunperin kuvittelin. Se on ihan katsottava "aivot narikkaan" -filmi. Hallekin onnistuu huonosti suunnitellussa asussaan olemaan ihan seksy ja tykkäsin siitä kuinka Catwoman oli tehty äärimmäisen ketteräksi. Hallen hahmo romahtaa vain heti sillä hetkellä kun hän yrittää ryövätä Oikeiden Kissanaisten repliikkejä "Meow" tai "Purrr-fect". Älä tee sitä, kthxbye? Tykkäsin toiminnasta, tykkäsin Hallen asenteesta ja pidän tätä parempana sarjisleffana kuin mitä Daredevil, Hellboy tai Hulk olivat. Juoni taas oli huono, romanssi oli turha ja repliikit ajoittain melkoisen kehnoja. (Hallen puku on myös melko järkyttävä kehitelmä.) Ja tämä arvostelu tulee sitten Kissanaisen fanilta, ehkä normaalimpi ihminen saisi tästä leffasta vielä vähemmän irti. :P
2/5
Volcano High on omituinen korealainen elokuva, joka yhdistelee X-Menin ja Matrixin ominaisuuksia. Volcano High on koulu, jossa nuoret tuntuvat mieluummin taistelevan keskenään kuin opiskelevan. Osalla heistä on yliluonnollisia voimia, joita he voivat käyttää taistelussa hyväkseen. Kyeong-su (Hyuk Jang) saapuu tähän kouluun uutena oppilaana ja tapaa sen omalaatuiset oppilaat sekä vararehtorin, jolla on megalomaanisen suuria suunnitelmia.Ainoa asia jonka tästä elokuvasta ensimmäisena pystyn sanomaan: WTF? Volcano High on omituinen, tosin aasialaiset elokuvat näillä lännen mittapuilla usein tuppaavat olemaan hiukan erikoisia. Se on samaan aikaan toimintaa, scifiä ja komediaa ja elokuvan tapahtumat sekä hahmot tuovat mieleen animen. Kukaan ei pystyisi katsomaan sitä vakavalla mielellä, sillä Volcano High on melkoista sekoilua koko ajan. CGI-efektit ovat yllättävän hyviä, mutta toiminta sinänsä on lyhyttä ja jotenkin staattisen tuntuista. Erittäin erikoinen ja viihdyttävä elokuva, tosin kaksi tuntia tätä oli ehkä vähän liian paljon. Jos haluat saada ystäväsi hämmennyksen valtaan, näytä heille Volcano High. Mutta.. WTF? O_o
2/5
- Mood: weird
Requiem For A Dream kertoo neljän eri ihmisen tarinan. Nämä henkilöt liittyvät yhteen veri- tai ystävyyssiteillä ja kaikkia yhdistää vielä jokin muukin asia; huumeet. Elokuva tarkastelee huumeiden suoraa ja epäsuoraa vaikutusta ihmisiin ja kertoo siitä, kuinka nämä henkilöt yrittävät tavoittaa omat unelmansa.Requiem For A Dream kertoo huumeista ja siksi sen usein sen tunnelma onkin sekava ja miltei kuumeinen. Elokuva on täynnä nopeiden leikkausten sarjoja ja harhanäkyjä. Ne antavat katsojalle mahdollisuuden päästä näkemään, millainen narkkarin olotila saattaisi olla. Etenkin näyttelijä Ellen Burstynin (Sara Goldfarb) suoritus olisivat ansainneet tunnistusta vaikkapa Oscarin muodossa.
Elokuva ei ole helppo katsottava ja myönnän, että en pitänyt elokuvasta. Se ei tarkoita, että elokuva olisi huono, se oli loistava. Juuri sen vahvan tunnelman vuoksi en varmasti tätä elokuvaa pystyisikään enää katsomaan uudelleen. Valmiiksi masentuneessa mielentilassa tätä elokuvaa ei ainakaan kannata alkaa katsomaan, sillä kuvittelisin tämän rainan vain syventävän masennusta entisestään. Olotila leffan näkemisen jälkeen oli sekava ja pahoinvoiva. Hieno elokuva. *g*
4,5/5
- Mood:
nauseated
One Hour Photo kertoo tarinan ostoskeskuksessa toimivan valokuvausliikkeen myyjästä ja tämän pakkomielteestä. Sy (Robin Williams) kehittää valokuvia ja kehittää työnsä ohella epäterveen obsession tiettyyn perheeseen, joka kehittää kuvansa liikkessä. Yksinäisyytensä keskellä hän haluaa osa tätä täydellistä perhettä, jonka oppii tuntemaan valokuvien kautta.En ole kovinkaan suuri Williamsin fani, joten ehkä siitäkin syystä aloin katselemaan elokuvaa pienellä varauksella. Williams oli kuitenkin saanut loistavan roolin tässä elokuvassa ja hän sopi osaansa hyvin. Syn epäterveellinen pakkomielle karmii ja inhottaa, mutta miestä samalla myös tavallaan säälii. Elokuvan värit ja äänet ovat tärkeänä osana luomassa milloin ahdistavaa, kotoisaa tai vihaista tunnelmaa. Elokuva toimii hyvin, juoni on mielenkiintoinen ja Robin Williams ei tällä kertaa paranna koululuokkaa/potilasta/ongelmaeläintä, vaan sopii pelottavan valokuvamiehen rooliinsa loistavasti.
3,5/5
- Mood: restless
Tarzan on varmasti kaikille tuttu hahmo, joko kirjoista tai mustavalkoisista elokuvista, joissa jokaisessa valkoisten metsästäjien palvelijat muuten putoavat alas jyrkänteeltä samalla tavalla, hmm.. Disneyn piirroselokuvaan tehty tarina ei tietenkään seuraa kirjan alkuperäistä tarinaa kovinkaan tarkasti, mutta legendan pääpiirteet ovat tallella.Tarzan on oikeastaan yllättävän hyvä elokuva kaikkien niiden yritelmien keskellä, joita studio on pukannut ulos Leijonakuninkaan jälkeen. Disneyn animaatioiden juonikuviot ovat tuntuneet menevän jatkuvasti vain huonompaan suuntaan Simban tuoman suuren menestyksen jälkeen, mutta Tarzan yllätti pitkästä aikaa iloisesti. Sen juonikuvio on selkeä, eivätkä tapahtumat poukkoile levottomasti ja sekavasti paikasta toiseen. Hahmot ovat hauskoja ja sympaattisia (pantteri oli paras!), laulut eivät olleet rasittavia ja kaikki kulki eteenpäin jouhevasti. Se pääsee ehdottomasti viihdyttävimpien Disney-leffojen joukkoon, siitä pisteitä.
3,5/5
- Mood: chipper
Battle Royale pääsi taas kohdallani uusintakatseluun. Se kertoo vaihtoehtoisen maailman Japanista, jossa työttömyys on noussut valtavaksi ja nuoret ovat muuttuneet välillä yllättävänkin väkivaltaisiksi. Nuorten oppilaiden koululuokka lähetetään osallistumaan kuolettavaan kilpailuun autiolle saarelle. Kouluystävien on määrä tappaa toisensa ja vain se joka on viimeisenä elossa, pääsee pois saarelta henkensä kera.Battle Royalen viehätysvoima ei katoa vielä muutamankaan katsomiskerran jälkeen. Sen verisessä ja sadistisessa tarinassa on outoa huumoria ja vetovoimaa. On mielenkiintoista nähdä, miten erilaiset henkilöt vastaavat eteensä heitettyihin ehtoihin. Kunhan ei takerru elokuvan joihinkin epäkohtiin (kuten siihen luotiliiviin tai luoteihin, joita riittää aina vain, err..), on Battle Royale erittäin viihdyttävää katsottavaa. Niin sitä itse kukin löytää itsestään vain sen sadistisen puolen. :>
4/5
- Mood:
predatory
The Twilight Samurai kertoo köyhästä ja vähäpätöisestä samuraista, Seibei Iguchista. Hänen vaimonsa on kuollut ja mies joutuu pitämään huolta sairaasta, dementoituneesta äidistään sekä kahdesta tyttärestään. Se ei ole helppoa, mutta köyhän perheen elämä tuntuu muuttuvan kun Iguchin kaunis lapsuudenystävä Tomoe eroaa kelvottomasta aviomiehestään ja palaa takaisin Iguchin elämään.The Twilight Samurai on kuvattu kauniisti. Tunnelmassa on samanlaista rauhallisuuden ja kiireettömyyden tuntua kuin maan alkuperäisessä kulttuurissakin. Vaikka elokuvassa ei ole jatkuvasti suuria ja jännittäviä tapahtumia, se ei tunnu tylsistyttävältä katsottavalta. Elokuvan nimi saa ehkä odottamaan perinteistä samurai-toimintaa, mutta sen sijaan se kertookin yhden perheen tarinan jokseenkin vaatimattomilla ja huomaamattomilla eleillä. Suosittelen.
4/5
- Mood: rejuvenated
Phone on Ringun jalanjälkiä seuraileva korealainen kauhuleffa. Ji-Won (Ji-won Ha) saa uuden matkapuhelimen ja hänen ystävänsä pieni tyttö vastaa vahingossa siihen tulevaan puheluun. Puhelu järkyttää lasta ja alkaa muuttamaan tämän käyttäytymistä hiljalleen omituiseen ja hälyttävään suuntaan. Ji-Won saa selville, että puhelinnumeroon liittyy outoja kuolemantapauksia, eivätkä salaisuudet suinkaan lopu siihen.Phone ei mässäile verellä, eikä se yritä (ainakaan kovin usein) säikäyttää katsojaansa hätkähdys-efekteillä. Sen kauhu perustuu enemmänkin psykologisiin tekijöihin ja etenkin varsin häiriintyneellä tavalla käyttäytyvään pikkutyttöön. Tämä pikkutyttö onkin hämmästyttävän hyvä näyttelemään ja välillä käy mielessä, mikä nuoren näyttelijän oman mielentilan laita mahtaa olla.. Kauhurainalle harvinaiseen tapaan Phone tekee katsojalle lopulta erittäin selväksi, mitä salaisuuksien verhon takaa löytyy. Leffan juonta katsottaessa se ehkä on välttämätöntä, mutta aivan kaikkien asioiden paljastaminen laimentaa lopulta pelotuksen voimaa.
Phone on hyvä yritys, mutta se ei aivan yllä "oikean kauhun" tasolle. Ainoastaan pienen tytön satunnainen psykoilu saa selkäpiihin väreitä silloin tällöin.
2,5/5
- Mood: indifferent
![[info]](http://l-stat.livejournal.com/img/userinfo.gif){kind=small}
